M.O.S.

Vanhakin pistooli muuttuu modernimmaksi, kun suuntaamista helpotetaan optisilla lisävarusteilla. Varsin kovan Glockin luistin koneistaminen onnistui lähestulkoon yli odotusten. RMR:n etureunan kaari on sen verran sopiva, että tähtäin pysyy paikallaan ilman ruuveja vaikka luistin kääntää ylösalaisin. Keskellä ja suorassa!

IMG-20181002-WA0000

Hankalampi jatkomakasiini

Benellin suunnittelijat tekivät metsästyshaulikon – eihän tämmöisiin nyt kolmea enempää makasiiniin koskaan laiteta. Ylärunko ja piippu kiinnittyvät SL80-mallissa uriin alarungossa ja kiristetään paikoilleen makasiiniputken päässä olevalla mutterilla. Useimmissa muissa haulikoissa mutteri tulee makasiiniputken ympärille, mutta Benellissä putken päähän on juotettu 10 mm pultti. Siitä ei mahdu 12 kal patruuna läpi.

Itse makasiinin jatkaminen oli sinällään helppo homma, alkuperäisen putken keulaan kierre päälle, alumiinista sovitin väliin ja POM-muovista lisää putkea. Piipun kiinnitys aiheutti muutaman harmaan hiuksen. Haulikon piipussa ei ole materiaalivahvuutta kiinnittää mitään ruuvein, hopeajuotosta ei voi tehdä ettei lämpökäksittely pilaannu… Kiinnike on pakko kiristää piipun ympärille.IMG_20170516_161045

Valmis laitos. Sopiva mitta lie sinne piipunsuun tienoille.

IMG_20170516_161442

Väliholkki, piippu tulee vasemmalla olevaan haarukkaan.

IMG_20170516_161448

IMG_20170516_161315

Kiskoa Ceskaan

Työn alla pitempään jo on ollut asentaa erääseen CZ 550 kivääriin MIL-STD-1913 -varustekiskoa (tuttavallisemmin Picatinny) tähtäimen ja kehyksen väliin. Kehykseen tehtäviä muutoksia piti yrittää välttää, mutta kun ei olisi tullut hyvää koneistamatta vähän kehystäkin. Tämä on opettavainen kertomus suunnitteluprosessin mutkista.

Ensimmäinen yritys: Ceskan vakiolohenpyrstöön tarraava Picatinny-adapteri. Hylättiin liian korkeana sekä kiinnityksen ongelmien takia.

ver1-prt

17 mm lohenpyrstö mahtuu Picatinnyn sisään, mikäli käytettävä varuste kiinnittyy matalasti. Kavennettiin kiväärin lohenpyrstö 17 milliseksi ja tehtiin siihen kiinni liu’utetttava kisko.

ver2-prt

Idea oli varsin hyvä, kuvassa lohenpyrstöön tarraavat kyljet näyttävät hyvältä, mutta todellisuudessa ovat aika hentoiset. Lisäksi kappale on 6 mm korkea, picatinnyn poikkiura 3 mm syvä ja lohenpyrstöura 3 mm, toisesta suunnasta. Do the math….

Nyt piti hylätä sekin kaunis ajatus, ettei kehykseen porattaisi reikiä. Kolmas evoluutio kiinnittyy ruuveilla ja ohjautuu kahdella varsin tiukalla, pystyllä ohjauksella. Kovametallinen jyrsintappi upposi kehykseen vaivatta, pikateräspora hiukan valitti ja kierretappi antautui. Onneksi antautui takaosan läpireikään ja oli helppo lyödä pois rikkomatta reikää, eikä patruunapesän päällä olevaan pohjalliseen reikään… Pikapuhelu JMJ:lle ja kovemman tavaran kierretappia tilaukseen. Taas projekti sai huilata yön yli.

dsc_0085

Mittakin osui jollakin tavalla:

dsc_0086

Kiskoaihion alapintaan koneistin tarkasti kehyksen ohjauksiin sopivat kolot

dsc_0088

Näiden pitäisi sopia toisiinsa?

dsc_0089

Picatinnyn ulkomuodot koneistin kiskoon sen ollessa kiinni kehyksessä. Näin sain kaikki muodot tehtyä yhdellä kiinnityksellä.

img-20160921-wa0006

Muotovalmista.

dsc_0094 dsc_0096

Kolme versiota vasemmalta oikealle:

  1. Alkuperäiseen kiskoon kiinnittyvä, liian korkea.
  2. 17 mm kiskoon liu’utettava, veltto.
  3. Ruuvikiinnitteinen

dsc_0097dsc_0098

Kaikissa ratkaisuissa oli omat hyvät puolensa. Ensimmäinen versio ei olisi vaatinut mitään muutoksia kehykseen. Keskimmäistä varten kehystä paranneltiin, alkuperäiseen lohenpyrstöön on saatavilla todella vähän järkeviä kiikarinjalkoja kun taas 17 mm kiskoon saa ihan mitä vaan. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan enää ole oleellista saada kivääriä palautettua “vakiokuntoon”, joten kiinteästi asennettu picatinny on paras vaihtoehto.

Mosinan tähtäimiä

Teemat on kivoja. Eräänä päivänä teemana oli asennella tähtäimiä vanhoihin sotaratsuihin. Hyvin samanlaisiin kivääreihin tuli lopulta kaksi varsin erinäköistä toteutusta.

Klassisempi ratkaisu on kiinnittää 17 mm kisko ruuveilla kehyksen päälle, tehda uusi latauskahva ja kolota tukki. Lataaminen vähän hankaloituu, mutta suurentava optiikka päästään asentamaan tuttuun paikkaan.

dsc_0048

dsc_0050

Tämä on melko paljon käytetty ns. asekoulun malli. Työn hinnaksi tuli yhteensä 210 eur, sisältäen kiskon, asennuksen kehyksen päälle, uuden kammen sorvaus ja juotos hopealla lukon runkoon sekä tukin koloaminen.

Yksinkertaisempi ratkaisu on laittaa ilman suurennosta oleva tähtäin sellaiseen paikkaan, ettei se häiritse aktion käyttämistä. Lyhyt pätkä picatinny-kiskoa asennettiin piipun päälle. Näin tähtäinlinja saatiin pysymään mahdollisimman matalana.

Ohjauspinnat piipussa:

dsc_0053

Kiskon ohjauspinnat:

dsc_0054

dsc_0052

dsc_0055

Ratkaisun hinta 120 eur.

Latauskahva

Vaihtelun vuoksi on mukava sorvailla jotain pehmeää ja katsoa kun lastu lentää oikein kunnolla.

Mallin mukaisesti valmistettu uusi latauskahva pumppuhaulikkoon. Materiaalina amerikanpähkinä, pinnassa truoil-pellavaöljy-blandis.

DSC_0457 DSC_0458

Historian siipien lepatusta

Muutaman viime hetken teemana ovat olleet 2. Ison Rähinän miehistökiväärit ja niiden jatkojalostus. Oma projektikaappi täydentyi kahdella Mauserilla ja asiakasprojekti päälle. Näistä kolmesta veijarista tullaan kuulemaan vielä.

IMG_5642

Suomessa helpommin saatavilla oleva, voittajien kivääri Mosin-Nagant löysi myös tiensä pariinkin otteeseen jyrsinkoneeseen. Ensin sovellettiin jo hyväksi havaittuja osia. Vuonna 1936 Tulassa valmistettu kehys, joskus myöhemmin Tikkakoskella uudelleenpiiputettu, yhtyi lopulta varsin sopuisasti Asevarikon 80-lukuiseen tuotokseen:

IMG_5632 IMG_5633 IMG_5634

Aivan täydellisesti Asevarikon ajatusta tässä ei päästy toteuttamaan, koska piippua ei varsinaisesti huvittanut päästää irti kehyksestä…

Seuraava projekti jatkaa samaa teemaa. Mikäpä olisi asiallisempi hirvensurma kuin laadukkaalla punapisteellä varustettu sotakivääri:

IMG_5640

Muutama kuva välivaiheilta:

IMG_5637 IMG_5638 IMG_5639

Maxim-konekiväärin deaktivointi

Toimeksianto tuli saattaa tämä sotahistorian kukkanen lupapoliittisesti hieman helpompaan kuntoon.

Työ alkoi selvityksellä voimassaolevasta deaktivointiohjeesta. Muisti kertoi, että “vanha ohje” annettiin 2003, Google vahvisti sen olleen voimassa vuoteen 2006 asti ja kouluaikana sain käsiini vuosimallia 2010 olevan ohjeen. Tätä ohjetta ei ihan helposti sitten löytynytkään, ainakaan Poliisiin tai muun virkamiehen sivuilta. Viranomainen itse vahvisti epäilykseni, 2010 annettu ohje ei ole enää voimassa eikä uutta ole annettu. Sain kuitenkin ohjeen toimia 2010 ohjeen mukaisesti ja sähköpostiin ko. ohjeen diaarinumeron, mutta en itse ohjetta. Onneksi asehistoriallinen seura pelasti, heillä tämä ohje vielä oli tallessa.

No, itse työhön. Maxim on siltä osin kiitollinen deaktivoitava, että dekoa ei ulkoapäin käytännössä tunnista dekoksi. Piippu jää kokonaan piiloon ja lähtee helposti deaktivointia varten irti, samoin kuin lukko. Kuvat kertovat:

IMG_5507 IMG_5506 IMG_5505 IMG_5503 IMG_5504

Tämä oli se helppo ja nopea osuus. Ikävin vaihe oli kantaa konekivääri näytille, keskustan parkkipaikat ovat vähän kiven alla… Täytynee siirtyä asioimaan pienemmälle asemalle.

Hitsuukone pääsee toteuttamaan EU-poliitikon määräystä:

IMG_5510 IMG_5508 IMG_5509