Orkkisluisti, Faxon:

Hetki jyrsimessä.

Jäysteet on syytä vielä poistaa:

STI ja RMR, välilevyyn integroitu takatähtäin:

Finfire Raven ja Holosun välilevyllä:

Glock + Holosun 509c

P10 ja Vortex Venom, ruuvinreiät puuttuu vielä:

Ja valmiina:

Glockiin on mahdollista tehdä MOS-sovitus jälkeenpäin, mutta iskupiikkivarmistimen jousi tulee vähän kurkkimaan (MOS-levyä pitää vähän kolota) tai takatähtäin on uhrattava.

Glock ja Deltapoint:

Pari Acro-sovitusta

Vanhakin pistooli muuttuu modernimmaksi, kun suuntaamista helpotetaan optisilla lisävarusteilla. Varsin kovan Glockin luistin koneistaminen onnistui lähestulkoon yli odotusten. RMR:n etureunan kaari on sen verran sopiva, että tähtäin pysyy paikallaan ilman ruuveja vaikka luistin kääntää ylösalaisin. Keskellä ja suorassa!

Voidaan toteuttaa monella tavalla. Vaikka näin.

Benellin suunnittelijat tekivät metsästyshaulikon – eihän tämmöisiin nyt kolmea enempää makasiiniin koskaan laiteta. Ylärunko ja piippu kiinnittyvät SL80-mallissa uriin alarungossa ja kiristetään paikoilleen makasiiniputken päässä olevalla mutterilla. Useimmissa muissa haulikoissa mutteri tulee makasiiniputken ympärille, mutta Benellissä putken päähän on juotettu 10 mm pultti. Siitä ei mahdu 12 kal patruuna läpi.

Itse makasiinin jatkaminen oli sinällään helppo homma, alkuperäisen putken keulaan kierre päälle, alumiinista sovitin väliin ja POM-muovista lisää putkea. Piipun kiinnitys aiheutti muutaman harmaan hiuksen. Haulikon piipussa ei ole materiaalivahvuutta kiinnittää mitään ruuvein, hopeajuotosta ei voi tehdä ettei lämpökäksittely pilaannu… Kiinnike on pakko kiristää piipun ympärille.

Valmis laitos. Sopiva mitta lie sinne piipunsuun tienoille.

Väliholkki, piippu tulee vasemmalla olevaan haarukkaan.

Työn alla pitempään jo on ollut asentaa erääseen CZ 550 kivääriin MIL-STD-1913 -varustekiskoa (tuttavallisemmin Picatinny) tähtäimen ja kehyksen väliin. Kehykseen tehtäviä muutoksia piti yrittää välttää, mutta kun ei olisi tullut hyvää koneistamatta vähän kehystäkin. Tämä on opettavainen kertomus suunnitteluprosessin mutkista.

Ensimmäinen yritys: Ceskan vakiolohenpyrstöön tarraava Picatinny-adapteri. Hylättiin liian korkeana sekä kiinnityksen ongelmien takia.

17 mm lohenpyrstö mahtuu Picatinnyn sisään, mikäli käytettävä varuste kiinnittyy matalasti. Kavennettiin kiväärin lohenpyrstö 17 milliseksi ja tehtiin siihen kiinni liu’utetttava kisko.

Idea oli varsin hyvä, kuvassa lohenpyrstöön tarraavat kyljet näyttävät hyvältä, mutta todellisuudessa ovat aika hentoiset. Lisäksi kappale on 6 mm korkea, picatinnyn poikkiura 3 mm syvä ja lohenpyrstöura 3 mm, toisesta suunnasta. Do the math….

Nyt piti hylätä sekin kaunis ajatus, ettei kehykseen porattaisi reikiä. Kolmas evoluutio kiinnittyy ruuveilla ja ohjautuu kahdella varsin tiukalla, pystyllä ohjauksella. Kovametallinen jyrsintappi upposi kehykseen vaivatta, pikateräspora hiukan valitti ja kierretappi antautui. Onneksi antautui takaosan läpireikään ja oli helppo lyödä pois rikkomatta reikää, eikä patruunapesän päällä olevaan pohjalliseen reikään… Pikapuhelu JMJ:lle ja kovemman tavaran kierretappia tilaukseen. Taas projekti sai huilata yön yli.

Mittakin osui jollakin tavalla:

Kiskoaihion alapintaan koneistin tarkasti kehyksen ohjauksiin sopivat kolot

Näiden pitäisi sopia toisiinsa?

Picatinnyn ulkomuodot koneistin kiskoon sen ollessa kiinni kehyksessä. Näin sain kaikki muodot tehtyä yhdellä kiinnityksellä.

Muotovalmista.

Kolme versiota vasemmalta oikealle:

1. Alkuperäiseen kiskoon kiinnittyvä, liian korkea.
2. 17 mm kiskoon liu’utettava, veltto.
3. Ruuvikiinnitteinen

Kaikissa ratkaisuissa oli omat hyvät puolensa. Ensimmäinen versio ei olisi vaatinut mitään muutoksia kehykseen. Keskimmäistä varten kehystä paranneltiin, alkuperäiseen lohenpyrstöön on saatavilla todella vähän järkeviä kiikarinjalkoja kun taas 17 mm kiskoon saa ihan mitä vaan. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan enää ole oleellista saada kivääriä palautettua “vakiokuntoon”, joten kiinteästi asennettu picatinny on paras vaihtoehto.

Teemat on kivoja. Eräänä päivänä teemana oli asennella tähtäimiä vanhoihin sotaratsuihin. Hyvin samanlaisiin kivääreihin tuli lopulta kaksi varsin erinäköistä toteutusta.

Klassisempi ratkaisu on kiinnittää 17 mm kisko ruuveilla kehyksen päälle, tehda uusi latauskahva ja kolota tukki. Lataaminen vähän hankaloituu, mutta suurentava optiikka päästään asentamaan tuttuun paikkaan.

Tämä on melko paljon käytetty ns. asekoulun malli. Työn hinnaksi tuli yhteensä 210 eur, sisältäen kiskon, asennuksen kehyksen päälle, uuden kammen sorvaus ja juotos hopealla lukon runkoon sekä tukin koloaminen.

Yksinkertaisempi ratkaisu on laittaa ilman suurennosta oleva tähtäin sellaiseen paikkaan, ettei se häiritse aktion käyttämistä. Lyhyt pätkä picatinny-kiskoa asennettiin piipun päälle. Näin tähtäinlinja saatiin pysymään mahdollisimman matalana.

Ohjauspinnat piipussa:

Kiskon ohjauspinnat:

Ratkaisun hinta 120 eur.

Vaihtelun vuoksi on mukava sorvailla jotain pehmeää ja katsoa kun lastu lentää oikein kunnolla.

Mallin mukaisesti valmistettu uusi latauskahva pumppuhaulikkoon. Materiaalina amerikanpähkinä, pinnassa truoil-pellavaöljy-blandis.

Hyvä mittakuva on onnistuneen työn edellytys:

Kuvaa saa käyttää, voi olla että tuohon sopii mauserin raudat.